Roope Luhtala

Asevelvollisuus on kansantaloudellinen kysymys

Asevelvollisuuden lakkauttamista esittävän kansalaisaloitteen sivuille on ehdotettu lisättäväksi konkreettinen esitys maanpuolustuksen järjestämiseksi. Asevelvollisuus ei kuitenkaan ole ensisijaisesti maanpuolustuksellinen kysymys, vaan kansantaloudellinen, eikä asevelvollisuuden lakkauttamisesta keskusteltaessa ole edes kovin mielekästä puhua maanpuolustuksellisista näkökohdista.

 

Asevelvollisuuden avulla pakotetaan tietty määrä kansalaisia, tällä hetkellä n. kolmasosa ikäluokasta (ml. naiset), suorittamaan varusmiespalvelus. Asevelvollisuuden vaihtoehtona on se, että asepalvelus olisi vapaaehtoinen, jolloin palveluksesta jouduttaisiin maksamaan sensuuruista korvausta, että varusmiehet suostuisivat palvelukseen vapaaehtoisesti.

 

Maanpuolustuksen lisäksi muutkin valtion hoitamat tehtävät voitaisiin hoitaa pakkotyönä, kuten mm. polisilaitos, palo- ja pelastustoimi sekä vanhusten hoito. Se, onko näiden tehtävien hoitaminen järkevämpää pakkotyöläisillä vai vapaaehtoisella työvoimalla, on myöskin kansantaloudellinen kysymys.

 

Jos esimerkiksi vanhustenhoito toteutettaisiin pakkotyöllä siten, että vanhuksia nyt hoitavien ammattilaisten sijaan saman määrän hoitotyötunteja tekisivät työhön pakotetut, laskisivat valtion hoitotyömenot. Pakottamisesta ei kuitenkaan syntyisi lainkaan todellisia säästöjä, vaan valtion, eli kaikkien veronmaksajien, sijasta hoitotyön palkkakustannukset siirtyisivät pakkotyötä tekevien maksettaviksi. Palkkojen maksamatta jättäminen hoitotyövelvollisille ei ole säästö, vaan tulonsiirto työvelvollisilta työstä hyötyville.

 

Hoitotyövelvoite tulisi käytännössä kansantaloudellisesti kalliimmaksi kuin vanhustenhoidon toteuttaminen vapaaehtoisilla työntekijöillä. Jos työntekijä saa valita vapaasti mitä työtä hän tekee, hän valitsee yleensä sellaisen työn joka on hänelle itselleen mielekäs, ja jonka hän osaa tehdä hyvin, eli jossa hän on tuottava. Pakottaminen kuitenkin vääristää työvoiman optimaalista sijoittumista, ja vanhustenhoitovelvollisuuden seurauksena vanhuksia hoitaisivat sellaisetkin, jotka olisivat motivoituneempia ja tuottavampia jossain muussa työssä.

 

Vanhustenhoitovelvollisuudesta syntyisi kansantaloudelle kustannuksia myös sen takia että hoitovelvolliset ovat työnantajilleen ilmaisia. Työnantajalla ei ole kannustinta käyttää ilmaistyövoiman aikaa tehokkaasti, sillä tehoton ajankäyttö ei aiheuta lisäkustannusta. Samoin jos kaupasta saisi ruokaa ilmaiseksi, asiakkaat hamstraisivat ruokaa yli tarpeen.

 

Jos hoitovelvollisuudesta kieltäytyvät laitettaisiin vankilaan, aiheuttaisi tämä vielä lisää kustannuksia. Vaikka velvollisuudesta kieltäytyville keksittäisiin joku muu työvelvoite, olisi sekin usein vähemmän mielekäs tai tuottava kuin työ, johon kieltäytyvä olisi vapaaehtoisesti hakeutunut.

 

Ei siis tarvitse olla vanhustenhoidon asiantuntija ymmärtääkseen että vanhustenhoidon järjestäminen pakkotyöllä olisi kansantaloudellisesti kallis ratkaisu hoitotyöhön käytettyjen työtuntien pysyessä samana.

 

Sama pätee asevelvollisuuteen. Asevelvollisuuden varusmiehelle aiheuttama kustannus on se palkka, jolla varusmies olisi suostunut palvelukseen vapaaehtoisesti, vähennettynä varusmiehelle nyt maksetulla päivärahalla. Tämän erotuksen maksamatta jättäminen ei ole säästö, vaan epäreilu tulonsiirto varusmieheltä kaikille varusmiehen työstä hyötyville.


Asevelvollisuus aiheuttaa myös vastaavat kansantaloudelliset lisäkustannukset kuin vanhustenhoitovelvollisuus. Asevelvollisuuden seurauksena moni sellainen, jonka kannattaisi ennemmin opiskella tai käydä töissä, käyttää aikaansa asepalvelukseen, ja moni palvelukseen sopiva nainen tai mies ei astu palvelukseen lainkaan. Puolustusvoimilla ei ole kannustinta käyttää asevelvollisten aikaa tehokkaasti, mikä johtaa mm. varusmiesten perusteettomaan kasarmilla pitämiseen koulutusajan ulkopuolella. Lisäksi matalan tuottavuuden siviilipalvelus ja totaalikieltäytyjien vapausrangaistukset aiheuttavat kustannuksia.

 

Jos valtio säästää jollain toimenpiteellä miljoona euroa, mutta tästä koituu kansalaisille kahden miljoonan lisäkustannus, on kyseinen säästötapa järjetön. Valtio olisi voinut kerätä saman miljoona euroa korottamalla veroja, jolloin kansalaisille olisi syntynyt vain miljoonan lisäkustannus.

 

Ei siis tarvitse olla myöskään maanpuolustuksen asiantuntija ymmärtääkseen että asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis tapa järjestää maanpuolustuksen tarvitsema työvoima riippumatta tarvittavasta miesvahvuudesta. Maanpuolustuksellista asiantuntemusta tarvitaan työvoiman järjestämistavan sijaan päättämään siitä kuinka paljon työvoimaa maanpuolustus tarvitsee, ja miten ja mihin tehtäviin työvoima tulee kouluttaa.

 

Jos Suomessa olisi voimassa vain naisia koskeva hoitotyövelvollisuus, niin hoitotyövelvollisuuden lakkauttamista ajavilta tuskin vaadittaisiin konkreettista esitystä siitä, miten hoitoala tulisi velvollisuuden lakkauttamisen jälkeen järjestää. Olisi itsestään selvää että hoitotyöstä alettaisiin maksaa sitä vapaaehtoisesti tekeville. Jostain syystä asevelvollisuuden lakkauttamista ajavilta tälläistä esitystä kuitenkin odotetaan.

 

Paitsi että asevelvollisuus on kallis ratkaisu, myös sen vaikutukset maanpuolustuskykyyn ja isänmaallisuuteen ovat kyseenalaiset. Asevelvollisuuden seurauksena valtiolle kertyy velkaa pakkotyön teettämisestä, joka olisi periaatteessa reilua maksaa takaisin asevelvollisille.

 

Enemmistö miehistä suorittaa pakollisen asepalveluksen EU-maista enää vain Suomessa, Kreikassa ja Kyproksella, ja Kreikassakin asevelvollisuudesta luopumista perustellaan kustannussäästöillä. Suuressa osassa asevelvollisuuden nimellisesti säilyttäneistä Euroopan maista, kuten mm. Norjassa, varusmiehille maksetaan niin suurta palkkaa, että palvelukseen astuu riittävä määrä varusmiehiä vapaaehtoisesti, eikä kieltäytyjiä tarvitse rangaista.

 

Kansantaloustieteilijät pääsääntöisesti vastustavat asevelvollisuutta, kuten seuraavista kirjoituksista voi lukea:

http://antiwar.com/henderson/?articleid=10042

http://www.econlib.org/library/Columns/y2011/Hallconscription.html

http://freakonomics.com/2007/08/14/restore-the-draft-what-a-bad-idea/

https://docs.google.com/file/d/0B_SeXtUrSKDmVHV6U1RFOEJEcms/edit

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/eri/hecer/disc/228/military.pdf

http://econ.ucsb.edu/~jabirche/Papers/conscription.pdf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Lasse Laaksonen

Aika hyvä ajatus.

Kun lisätään tuohon ajan varastamiseen toinen ajanvarastuskeino eli pakkoruotsia kaikkiaan 1 vuosi koskien koko ikäluokkaa, niin siinäpä meillä on yhteenlaskettuna

0,3 + 1 vuotta varastettua aikaa eli 1,3 vuotta.

Jos keskipalkka on 3500 euroa, niin kansalta varastetaan joka vuosi:

60.000 x 1,3 x 12 x 3500 euroa = 3.276.000.000 euroa.

Vaikka summa on laskennallinen, niin on hyvä huomata, että eräissä sivistysmaissa vastaavaa jokavuotista kustannusta ei ole. Yhden hallituskauden aikana eli neljässä vuodessa valtio varastaa nuorilta ihmisiltä 13 miljardia euroa. Palkan varastamisen lisäksi koituu muitakin kustannuksia siitä, että toiminta niin vaatii ja lisäkustannuksia siksi, että toiminta on huonosti motivoitua ja tehotonta. Ehkäpä niitä muita kustannuksia on yhtä paljon kuin menetettyjä palkkatuloja. Sillon ollaan jo 28 miljardissa per hallituskausi - jota summaa niillä mailla ei ole, joissa asiat ovat reilusti organisoitu.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mikäli se on rahassa ratkaistavissa niin halvinta voisi olla lahjoa kaikki mahdolliset hyökkääjät?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Vaihtoehtonahan voisi olla myös palkata asevelvollisuuden lopettamisesta säästyneillä rahoilla tiukan paikan tullen ulkomailta palkka-armeija. Näinhän keskiajallakin tehtiin ja jälki oli myös sen mukaista.

Lasse Laaksonen

Vellu,

Et ole edes väärässä. Thaimaan lentoyhtiön businessluokassa olen monen monta kertaa katsonut filmin, jossa kerrottin Thaimaan lahjoneen tiedustelutehtävissä olevien laivojen päällystöä ja muitakin silkalla kullalla sekä että tärkeimmät sotilaat olivatkin naisia, jotka antoivat ihanaa hierontaa. Näin ei kellään ollut hinkua lopettaa näin ihanaa palvelua. Naapurimaat sen sijaan kaikki kolonisoitiin vuosikymmeniksi.

Näin tekivät myös hindut, kun muslimit valtasivat Delhin alueen. Hindut rakensivat ihania palatseja muslimeille. Näitä paapottiin kuin Suomessa nee..rikuninkaita. Ajan myötä pappotut veltostuivat toimettomuuteensa ja hindut ottivat maansa takaisin.

Rainer Salosensaari

Punnittua puhetta kansantaloustieteen perspektiivistä! Eihän kaikkia kieltäytyjiä rangaista edes nyt, Suomessa on valikoiva asevelvollisuus, vaikka muuta puhuttaisiin.

Valtio ei vain hevin toimi kokonaistaloudellisesti rationaalisesti. Jos toimisi, moni muukin asia muuttuisi.

Lisäksi yleistä asevelvollisuutta ei kannata puolustella sillä argumentilla, että jos se olisi vapaaehtoinen, paras aines jättäisi sen suorimatta jättäen jäljelle vain asehullut ja sotahullut. Olemmehan jo nähneet miten järjestyspoliisi on miehitetty suurelta osin entisillä koulukiusaajilla, jotka saivat päivän mielihyvänsä retuuttaessaan ja repiessään porukalla itseään pienempiä. Jos tuo porukka tekee sitä samaa edelleen mutta virkapuvun suojissa, itse ilmiö ei ole muuttunut siitä millään lailla.

Toimituksen poiminnat