Roope Luhtala

Asepalvelusta kannattaa kehittää Asepalvelus2020-kampanjan teesien mukaisesti

Monet pitävät Suomen nykyisen asepalvelusmallia epätasa-arvoisena, mutta erimielisyyttä on siitä, miten ongelma tulisi ratkaista. Vaihtoehtoja nykyiselle miehiä pakottavalle mallille on kolme:

 

1. Valikoiva asevelvollisuus 

Valikoivassa asevelvollisuudessa puolustusvoimat voisi valita kutsunnoista palvelukseen koko miesten ja naisten ikäluokasta sopivimmat yksilöt. Mallia on viimeksi esittänyt Kokoomusnuorten Iina Palonen.

Epätasa-arvoisuus ei kuitenkaan korjaudu sillä, että jotkut pakotetaan sukupuolen sijasta palvelukseen jonkun muun ominaisuuden perusteella. Perustuslaki kieltää epäyhdenvertaisen kohtelun, ja vaikka Suomen tämänhetkinen asepalveluskin on joidenkin mielestä perustuslain vastainen, uutta lakia säädettäessä perustuslaillisuus tulee selvittää erikseen. Vaikka valikoivia malleja on monissa maissa ollut käytössä vielä viime vuosituhannella, on vaikea uskoa, että nykyään jossain länsimaassa voitaisiin säätää sukupuolen (tai muun ominaisuuden) perusteella syrjivä järjestelmä.

On myös vaikea keksiä, millä perusteella palvelukseen olisi mielekästä pakottaa. Jos palvelukseen valikoitaisiin kutsunnoissa tehtävien testien perusteella, vastentahtoiset voivat suorittaa testit tahallaan huonosti. Olisi aika turhaa järjestää testejä sellaisille, joiden tavoitteena on mahdollisimman huono testitulos. Jos taas valikointi tehtäisiin pituuden perusteella, kyseessä olisi aika selvä syrjintä. Ja jos yksin pituuden perusteella valikoiminen on syrjintää, syrjintää lienee myös se, että pituus tai siihen verrattava ominaisuus on yhtenä ominaisuutena niiden ominaisuuksien joukossa, joiden perusteella valikonti tehdään. Painoindeksin perusteella valikointi voisi johtaa siihen, että ihmiset lihottaisivat tai laihduttaisivat itseään, ja koulumenestyksen tms. saavutusten perusteella valikointi tuntuisi paitsi epäreilulta rangaistukselta menneistä tekemisistä, myös voisi luoda negatiivisia kannustimia koulussa pärjäämiseen.

Ruotsissa ja Norjassa on käytössä valikoiva asepalvelus, mutta niissä palvelukseen ei kuitenkaan pakoteta. Kummassakin maassa netissä täytettävän esitietolomakkeen perusteella kutsutoihin kutsutaan palveluksesta kiinnostuneita, ja heistä valikoidaan motivaation ja testitulosten perusteella vapaaehtoisia palvelukseen. Palvelukseen pakottaminen olisi käytännössä vaikeaa, sillä jos joku pakotettaisiin kutsunnoissa palvelukseen, nuoret pyrkisivät jatkossa välttymään kutsunnoilta kertomalla esitietolomakkella, ettei heitä kiinnosta palvelus, jolloin kutsuntojen suosio romahtaisi.

 

2. Kaikkia koskeva kansalaispalvelus

Mallissa koko ikäluokka suorittaisi joko asepalveluksen tai siviilipalveluksen tapaisen kansalaispalveluksen. Kansalaispalvelusta on esittänyt viimeksi Keskusta.

Kansalaispalveluksen ongelmana on, että Puolustusvoimat pitää riittävänä nykyistä määrää varusmiehiä, eli n. kolmasosaa ikäluokasta. Jotta järjestelmä olisi tasa-arvoinen, kahdelle kolmasosalle pitäisi keksiä jotain tekemistä, jonka kuormittavuus olisi samaa luokkaa kuin asepalveluksen. Nykyinen vuoden mittainen siviilipalvelus lyhentää työuria, ja aiheuttaa näin huomattavia kustannuksia (mm. menetetyt verotulot).

Keskusta ehdottaa asepalveluksen vaihtoehdoksi 3 kuukauden mittaista kansalaispalvelusta kriisinhallintataitoja opiskellen. Tätä seuraisi 2 vuoden mittainen päivystysjakso viranomaisen tai järjestön alaisuudessa, jonka aikana taitoja harjoitelltaisiin käytännössä. Päivystysjakson aikana olisi mahdollista käydä töissä tai opiskella, ja kriisinhallintataitojen harjoitteluun kutsuttaisiin erikseen.

Vaikka työurat eivät Keskustan mallissa merkittävästi lyhene, tuottaa 3 kuukauden palvelus ja 2 vuoden päivystysjakso kuitenkin nuorille merkittävästi vaivaa. Ei ole järkevää hankaloittaa kahden kolmasosan elämää vain sen takia, että kolmasosa saadaan tällä uhalla suorittamaan palvelus. Lisäksi Keskustan mainitsemat kriisinhallintataidot, kuten esim. kadonneiden etsintä, myrskytuhojen hoito ja öljyntorjunta tuntuvat aika turhilta opetussisällöiltä. Selvitysten mukaan kriisinhallintataitojen opettelulle ei ole varsinaista tarvetta, ja vaikka tarvetta olisi, niiden opettelu voitaisiin ottaa mukaan jo peruskoulun opetusohjelmaan.

Keskustan malli ei takaa, että Puolustusvoimat saa nykyisen määrän varusmiehiä vuosittain. Koska nuorilla on oikeus valita palvelusmuoto, voi asepalvelukseen tulla joko liikaa tai liian vähän varusmiehiä, riippuen siitä kuinka kuormittavaksi vaihtoehtoinen kansalaispalvelus koetaan.

Malli herättää myös kysymyksiä, kuten että miten rangaistaan, jos päivystysjakson harjoitteluista jää pois, ja saavatko pienten lasten yksinhuoltajavanhemmat jotain helpotusta palveluksesta. Tällä hetkellä yksinhuoltajaisät hankkivat usein vapautuksen palveluksesta jollain terveydellisellä verukkeella, mutta Keskustan mallissa yhä useamman olisi pakko suorittaa jompi kumpi palvelusmuodoista.

 

3. Vapaaehtoinen palvelus

Asepalvelus2020-kampanja haluaa Suomeen tasa-arvoisen asepalvelusmallin, jossa kieltäytymisestä ei rangaista. Kampanjan mukaan palvelukseen tulisi pakottamisen sijasta kannustaa.

Tälläisessä mallissa palveluksen suorittavat motivoituneet henkilöt, ja he saavat ajastaan ja vaivastaan reilun taloudellisen korvauksen. Palvelusta suorittavat nuoret eivät enää kanna muita suurempaa osaa maanpuolustuksen kustannuksista, vaan kustannukset jakautuvat tasaisemmin kaikille veronmaksajille. Mallissa ei ole yhdenvertaisuusongelmia, ja se kannustaa Puolustusvoimia paitsi kouluttamaan sopivan määrän varusmiehiä, myös käyttämään varusmiesten aikaa tehokkaasti, sillä ajalle syntyy näkyvä hinta.

Jos näyttää siltä, että palvelukseen ei hakeudu tarpeeksi nuoria, palveluksesta maksettavaa taloudellista korvausta tulee nostaa. Suomessa on palveluksessa keskimäärin n. 19 000 varusmiestä, ja jos heille maksettavaa päivärahaa nostetaan 1000 eurolla kuukaudessa, on vuosikustannus n. 228 miljoonaa euroa eli vain n. 7% puolustusbudjetista. Ruotsissa ja Norjassa on havaittu, että n. 1000 euron kuukausikorvauksella palvelus kiinnostaa nuoria. Suomalaiset varusmiehet saavat tällä hetkellä häpeällisen vähän päivärahaa, vain 153 euroa kuukaudessa ensimmäiseltä kuudelta palveluskuukaudelta. Malli kannustaisi vihdoin korjaamaan myös vuosikymmeniä puhuttaneet homekasarmit, sillä vapaaehtoisia varusmiehiä olisi vaikea saada pysymään palveluksessa, jos majoitustilat ovat terveydelle vaarallisia.

Kampanja kerää tällä hetkellä kansanedustajaehdokkaiden vaalilupauksia asepalveluksen toteuttamisesta tasa-arvoisesti ja ilman rangaistuksia. Ensi syksynä mahdollisesti alkaa kansalaisaloite näiden muutosten puolesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Asevelvollisuutta pitää lähestyä tarpeen kautta. Millaisia vaatimuksia ja minkälaiset puolustusvoimat suomi tarvitsee. Oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa ei saavuteta. Siitä pitäisi sitten korvata paremmin. Tosin millä korvata kuoleminen tai tappamaan joutuminen.

Jos katsotaan, että maata ei kannata aseellisesti puolustaa, niin pillit pussiin. Tämähän ajattelu lisääntyy. Ihmiset lienevät hämillään siitä mitä pitäisi puolustaa. Suomea, unionia, ruotsia vai? Suomi kuuluu kaikille, jotka vaivautuvat tänne kömpimään, paitsi venäläisille.

Asevelvollisuus on liittynyt kansallisvaltioon ja tunteeseen, että jokin valtio on sen kansalaisia ja etnisyyttä varten tehty luomus. Todellinen tai kuviteltu. Kun sellainen leikki loppuu, niin kyllä asevelvollisuudenkin voi unohtaa. Pakottaa voidaan, mutta ei siinä kannata mitään suuria uhrauksia yksilöltä odottaa.

En näkisi tätä valtiota tai unionia lasteni hengen arvoisena.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Vapaaehtoinen asepalvelus on oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Palveluksessa maksettavassa korvauksessa tulisi huomioida, että palvelusta suorittava sitoutuu maanpuolustukseen, eli siitä tulisi maksaa vaarallisen työn lisää. Nyt näin ei toimita.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Puhut ammattiarmeijasta. Eikä se vastaa kysymykseen tarpeesta. Nyt lienee sodan-ajan vahvuus 300 000 paikkeilla. Tuolla tavalla kasaan saataisiin muutama tuhat, korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia ajan kanssa.
Jos se vastaa tarvittavaa määrää, niin mikäs siinä. Maata sillä tavoin ei puolusteta.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #3

Palveluksen vapaaehtoisuus ei tarkoita, että reserviläisarmeijasta tarvitsee luopua. Palveluksen vapaaehtoisesti suorittaneet voivat siirtyä reserviin palveluksensa jälkeen siinä missä pakotetutkin.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Tunnetko Sveitsin mallin? Siellä asevelvollisuuden suorittaneet saavat loppuelämäänsä noin 4% alennuksen verotukseensa? Suomessa asevelvolliset tekevät noin 4-8 % elinikäisistä ansiotyötunneistaan intissä, eli alennus tulisi meillä olla riippuvainen palvelusajan pituudesta.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Tunnen jonkun verran, joskin kannatan silti päivärahojen nostamista. Maanpuolustusvero on muutamasta syystä huonompi tapa kannustaa varusmiespalvelukseen kuin päivärahojen korottaminen:

- Päivärahojen korottaminen kannustaisi puolustusvoimia käyttämään varusmiestyövoimaa mahdollisimman tehokkaasti, sillä työvoimalle syntyisi markkinahinta. Maanpuolustusvero taas ei loisi varusmiesten ajalle näkyvää kustannusta.

- Vero ei auta pääsemään eroon tehottomasta ja byrokraattisesta sotilasavustusjärjestelmästä, joka mm. kannustaa varusmiehiä hankkimaan sotilasavustuksen maksaman vuokra-asunnon ennen palveluksen alkua. Sotilasavustus myös kannustaa vanhempiensa omistamassa asunnossa asuvien varusmiesten vuokran korotuksiin palveluksen ajaksi.

- Varusmiehet ovat selvästi keskimääräistä pienituloisempia kuin muut täysi-ikäiset kansalaiset. On hyvinvoinnin kannalta parempi, että heille maksetaan nyt parempaa päivärahaa tulevaisuuden veronalennuksen sijasta. Pienituloiselle raha on arvokkaampaa kuin suurituloiselle, joten varusmiehelle maksettu euro tuottaa enemmän hyvinvointia kuin työssäkäyvälle annettu euron veronalennus.

- Päivärahojen korottaminen ei tuota ongelmia yhdenvertaisuuden ja perustuslain kanssa, kuten maanpuolustusvero voi tuottaa.

Jos palveluksen jo suorittaneille halutaan korvata pakolla suoritettu palvelus, se voidaan toki tehdä jonkunlaisena veronalennuksena, jos suora korvaus on poliittisesti vaikea saada läpi. Uusia varusmiehiä on silti järkevämpi kannustaa suoralla korvauksella.

Toimituksen poiminnat